<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1'); window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');

Tyhjyys, täyspysähdys ja lamaantuminen.

Nämä olivat ensimmäiset tuntemukseni joita tunsin, kun kaikki pysähtyi yhtäkkisesti koronan vuoksi. Tälläinen aktiivinen ihminen on ollut lamaantunut ja ihmeissään tilanteesta. Nyt taas toimin ja siksi kirjoitan blogiakin teille! Kirjoitan tässä blogissa ajatuksiani, kokemaani ja Hanna maisesti kaikkea siltä väliltä 😀

Voihan korona!

Yhtäkkisesti istun toimistohuoneessani ja mietin mitä tekisin? Minä, joka olen aikatauluttanut aikaisemmin päiväni niin, että tekemisen puutetta ei varmasti ole ollut. Olin ihan uuden edessä. Minulla oli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa ja olisin voinut sitä jopa toisillekkin jakaa. Olin ihan ihmeissäni. Tähän lisätään vielä huoli ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan.

Olemme eläneet elämäämme, eikä tällainen tilanne ole edes käynyt mielessäkään. Olen kuullut paljon sota-ajan tarinoita ja halunnutkin tietää niistä ajoista mahdollisimman paljon, olen isänmaallinen ihminen ja arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat maamme meille taistelleet. Toki tätä tilannettamme ei voi sotaan verrata, mutta kyllä tämä erikoinen tilanne on, pelko ihmishengistä ja heidän terveydestään on läsnä kokoajan.

Aluksi olin ihan jumissa ja lamaantunut, niin kuin blogini otsikkokin kertoo. Yllätyin ja säihkähdinkin itsestäni ja sitä miten minä toimin. Minä, joka olin aina ollut sanavalmis ja psytynyt toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa! Etenkin elämänkriiseistä ja vastoinkäymisistä olen selvinnyt ja noussut jaloilleni yllättävänkin nopeasti. Nyt vain konttasin, enkä päässyt ylös, vaikka kuinka olisin halunnut.

Pikkuhiljaa ”uusi” elämä alkoi nostaa päätään, helppoa se ei ollut, sillä mikään ympärillämme ei ole nyt normaalia, eikä niin kuin ennen. Heti alkuvaiheesta asti, olen huomannut itsessäni sisäistäkasvua ja ajatusten muutoksia. Jopa ihmisistä on löytynyt uusia piirteitä ja asioita, joita ei ole aikaisemmassa kiireisessä elämässä tajunnut edes katsoa ja huomata, niin hyviä kuin huonojakin puolia, niin kuin meissä kaikissa on.

Menetys

Menetys on sellainen sana, joka saa minut voimaan jollakin tavalla todella pahoin. Tässä koronassakin on tuo menetys sana voimakkaasti läsnä, liiankin paljon ja siksi uskon, että aluksi koin totaali lamaantumisen. On yrityksen menetystä, työnmenetystä, vapauden menetystä ja tietenkin suurimpana huolena ihmisten menetys, tähän taas piirtäsin sen minulle tutun sydämen, jos vain pystyisin.

Menetyksiä on elämässäni ollut paljon ja en puhu nyt vain pelkästään edesmenneestä miehestäni tai rakkaasta mummostani, vaan ihan eläväisiä ihmisiäkin on menetetty matkan varrella. Joskus jopa verisiteet sitovat sinut johonkin, eikä sekään estä menetystä. Olen viimein tajunnut, että aitous ja suvaitsevaisuus on se piirre joka loistaa ihmisistä, jotka jäävät elämäämme. Pahinta on se, että puhutaan toisista ihmisistä ja heidän tekemisistään pahaa. Kukaan ei mielestäni ole niin ylivertainen, että tähän olisi varaa, mutta ikävä kyllä, jotkut ihmiset elävät negatiivisuuden kautta ja se on osa heidän elämäänsä. Uskomatonta, mutta totta, nämäkin kokemukset vahvistavat ja opettavat meitä, ennen kaikkea sitä, mitä itse ei koskaan halua tehdä kenellekkään. Sosiaalinenmedia on tässä negatiivisuus asiassa nyt kyllä loisteessa, ihmisillä on selvästi paha olla. Mutta onneksi näitä edellä mainitsemiani asioita on vain se pieni prosentti ja hyvä voittaa aina.

Nyt elämäni on niin raiteillaan kuin vain voi olla ja olen löytänyt näistä poikkeusoloista huolimatta suuntani elämälle. Uusia asioita ei paljonkaan ole mukaan tullut, mutta saan niistä vanhoistakin nyt enemmän voimaa, enemmän kuin koskaan. Tavallaan osaan kanavoida tekemiseni ja ajatukseni nyt paremmin.

Ennen olin esimerkiksi tunnesyöppö. Hain lohtua ruuasta ja sitä hetken hyvää oloa, joka todellakin oli vain hetkellistä! Olen siitä onnellinen, että nyt viimeinkin uskallan sanoa, että olen elämäntapamuutoksessani onnistuja! Vielä onnellisempi olen siitä, että saan jakaa näitä muutoskokemuksiani ja tietämystäni nyt muillekkin ViaEscan avulla.

Minulla on tällä hetkelläkin näistä ajoista huolimatta, iso joukko ihmisiä etäisesti ViaEsca valmennuksessa. Maamme tilanteesta johtuen, monilla ihmisillä on nyt aikaa panostaa ja oppia uusi tapa syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Ihan parasta on se, että tästä on iloa sitten koko loppuelämäksi, jos vain haluaa, näin minulle kävi.

Liikunta on myös yksi selviytymiskeinoni. Liikun paljon ja syön pääosin terveellisesti, näin jaksan ja mieleni voi hyvin. Liikunta on sata kertaa parempi tapa kanavoida myös negatiivisia tuntemuksiaan, kuin tuo minua ennen riivannut tunnesyöminen. Aktiivisen liikkumisen jatkaminen ei ollut ihan helppoa tässä muutoksen tilassa, mutta onnistuin, vaikka monikaan asia ei ollut tälläkään saralla niin kuin ennen. Nyt täytyi miettiä ja muuttaa joiltakin osin niitä aikaisempia tuttuja ja turvallisia toimintamalleja.

Olen miettinyt paljon sitä, että onko monilla tapahtuvilla asioilla jokin tarkoitus?

Minä uskon siihen, että on, tai ainakin aikansa ja paikkansa. Nyt en puhu siitä, että koronan piti tapahtua, todellakaan en! Vaan oman elämäni polusta. Juuri ennen koronan voimakasta puhkeamista ja elämäni hiljentymistä, sain itselleni diagnoosin ADHD. Ei muuten ollut yllätys itsellekkään tuo diagnoosi, ei todellakaan, mutta kyllä se jotenkin vahvisti minua ja uskokaa tai älkää niin se oli positiivista! Tämä diagnoosi ei tullut kuin apteekin hyllyltä, vaan sitä seurasi melkein vuoden kestänyt tutkiminen ja testaus, puhumattakaan niistä monista keskusteluista, joita ammattilaisten kanssa kävin läpi.

ADHD ei ole minulle negatiivinen asia, eikä se sitä tule olemaan. Se on ominaisuus ja piirre, joka minussa on aina ollut ja tulee olemaan. Se on tuonut elämääni niin paljon positiivista. Uskallan sanoa, että en olisi elämässäni tehnyt niin paljon hyviä asioita, jos tätä ei minulla olisi. Olen kirjoittanut omasta elämästäni kirjoja, olen avoin, toimin rohkeasti, olen sosiaalinen ja olen ennakkoluuloton jne. Positiivisten asioiden luettelo olisi todella pitkä, jos kaikki tähän kirjoittaisin, te ette jaksaisi lukea sitä 😀

Toki se on tuonut huonoakin elämääni. Virheitä olen tehnyt ja joskus olisin voinut ajatella ensin, ennen kuin puhun tai toimin. Mutta kukapa ei olisi näin toiminut 😉 Se miksi minä halusin löytää itseni ja varmistua asioista johtuu siitä, että halusin lepoa elämääni. En halua sammua ja olla tekemätön, vaan kaipasin sitä, että jos vaikka haluan levähtää, voin sen tehdä. Eikä niin kuin entinen Hanna levähti, eli ei ollenkaan! Menin sohvalle istumaan tarkoituksenani levähtää ja rentoutua, mutta tämäpä ei onnistunutkaan! Kohta olin tekemässä ihan jotain muuta, eli pomppasin ylös jokin uusi tekeminen ja ajatus mielessäni ja se oli kaikkea muuta kuin sitä mitä menin sohvalle tekemään, eli lepo jäi… Ei jää enään!! Kiitos avun jonka olen saanut ADHD diagnoosini myötä. Tähän taas piirtäisin sydämmen! Ja kyllä, minun tyylilläni tuolla kahdella ämmällä 😉

Tähän loppuun haluan toivottaa kaikille tsemppiä ja jaksamista, tästä me selvitään! Ja se tehdään yhdessä!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');
Hanna Maaria