Alla oleva kirjoitus pohjautuu erään nyt jo aikuisiässä olevan ihmisen lapsuuden kokemuksiin. Hän halusi tarinansa minulle kertoa ja jakaa tarinaa teille muillekin ❤ .
AIKUINEN, Älä ikinä jätä lapsen turvallisuudentunnetta,
pehmonallen vastuulle❤!!
Seitsemän vuotiaan Siirin (nimi on muutettu) Joulu ❤ .
Meillä ei tuoksu itsetehdyt piparkakut tai joulutortut, silti olen onnellinen!!! Onnentunteeni johtuu siitä, että äitini on hyvällä tuulella ja hymyilee minulle lempeästi. Äiti häärää keittiössä ja iloiset Joululaulut ovat vallanneet kotimme. Äiti laulaa niiden mukana. Ihanaa nyt on jouluaatto!!!
Lähden omaan huoneeseen ja jätän äidit valmistelemaan joulua.
Saapuessani huoneeseen, katseeni kiinnittyy seinällä olevaan kauniiseen vaaleanpunaiseen kelloon. Seinäkellon sisälle on piirretty kuva suloisesta koirasta ja tuo koira katsoo minua nyt lempeästi silmiin. Samalla huomaan miettiväni, että olisiko jouluaatossa niin paljon jouluntaikaa, että se voisi pysäyttää tämän kellon ja samalla kaikki muutkin maailman kellot, ei ihan vielä mutta neljän tunnin päästä?
Tuo mainitsemani neljä tuntia, on meidän perheessä vielä täydellistä ja iloista aikaa. Kotimme täyttyy joulunriemusta, on rakkautta, turvallisuudentunnetta, naurua, laulua ja saan myös aukaista kauan odottamani lahjat. Kaikki ovat kilttejä toisilleen ja rakastavat toisiaan, myös isä ja äiti!
Kello kuitenkin käy armottomasti eteenpäin, eikä toiveeni toteutunut ja huomaan joulutunnelman laskevan pikkuhiljaa. Aikuisten käytös rupeaa muuttumaan jotenkin niin oudolla tavalla riitaisaksi ja se on pelottavaa. Nousen ylös huomaamattomasti ja haen huoneestani rakkaimman pehmonalleni, niin kuin monena muunakin viikonloppuna ja juhlapyhänä olen sen luokseni hakenut. Puristan nallea ja pidän sitä lähelläni.
Haluamattani tuo neljätuntia
tulee nyt täyteen ja PAM!!!
Juoksen omaan huoneeseeni ja kuiskaan samalla kyynelten seasta sylissäni tiukasti olevalle pehmonallelleni, että sinulla ei ole mitään hätää olen luonasi, eikä minulla ole mitään hätää, sinä olet luonani! Olemme tehneet nallen kanssa sellaisen salaisensopimuksen, että suojelemme toisiamme kaikelta, aivan kaikelta!
Makaan sängyssäni pehmonalle kainalossa ja katselen pimeää huonetta. Juostessani huoneeseen, sammutin jouluvalot ja revin tonttukoristeet pois ikkunasta, sillä nyt on taas se hetki, että vihaan joulua. Lähden mielikuvitusmatkalle ja kuvittelen olevani jossakin muualla, sellaisessa paikassa, missä ei tarvitse pelätä, eikä siellä ole tuota jälleen kerran kotiini tunkeutunutta viinapirua.
Viinapiru on niin kauhean pelottava otus, se on minulle vieras, enkä ymmärrä miksi se aina haluaa vahingoittaa ihmisiä. Saman pirun vuoksi, vanhempani elävät taas ihan niin kuin minua ei olisi ja olemassaoloni unohdetaan. Tuon viinapiru sanan olen oppinut vanhemmiltani. Seuraavana päivänä kun viinapiru on hävinnyt kodistamme, minulta pyydetään nöyränä ja hyvitellen anteeksi. Samalla tuo viinapiru saa kaikki syyt niskoilleen, aivan kaikki! Äidissä ja isässä ei ole mitään vikaa?
Menen piiloon peiton alle ja lohdutan taas nalleani, ole rauhassa ei meillä ole mitään hätää. Tuo hätää sana tuskin enää kuuluu, sillä keittiöstä kantautuu lasien kilinää, äidin pelottava kirkuminen ja isän ilkeät sanat. Nyt puristan nallea vieläkin lujemmin ja hoen mielessäni, että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, eihän ne meille ole koskaan mitään pahaa tehneet, vielä….
Koen sisälläni raskaita tunteita ja kipeitä ajatuksia sinkoilee mielessäni. Toivon koko pienestä rikotusta sydämestäni, että se tuttu sininenvalo kajastaisi jo ikkunaani ja ne kiltit sinipukuiset rauhantuojat tulisivat paikalle. He ovat minulle outoja ihmisiä, mutta heidän ansiostaan tämä taas loppuu ja olen turvassa, ainakin vähän aikaa..
Pelkoni suurenee, huoneeseeni kantautuvat riidan äänet vain voimistuvat. Tärisen pelosta ja samalla mietin sitä, että miksi ihmiset, jotka ovat minulle niin rakkaita, voivat tehdä elämästäni näin pelottavaa ja turvatonta.
Yritän nukahtaa itkuun pehmonalle tiukasti kainalossa, mutta en saa unta ja jään kyynelmeren keskelle toivomaan, että ne sinipukuiset supersankarit saapuisivat mahdollisimman pian.
Mietin, että ehkä tämä kaikki johtuukin minusta ja päätän, että ensivuonna olen vieläkin kiltimpi tyttö. Niin kiltti, että äidin ja isän ei tarvitse riidellä ja juoda vuokseni……
Kaikkien lastenpuolesta
rakkaudella ❤
-Hanna Maaria-
RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ JOULUA KAIKILLE!
PIENI PALA ELÄMÄÄ -Hanna Maaria-