<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1'); window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');

SIRPALEISTA KOOTTU ELÄMÄ.

Tässä teille tämän aamun palaverin antia ja maistiaisia, tällä hetkellä kirjoitteilla olevasta kirjastani joka on nimeltään, Sirpaleista koottu elämä. Kirjan kuvituksesta vastaa Tanja Kähkönen. Tanja piirtää kuvat mustetöinä.

(Huom! Teksti ei ole käynyt vielä ammattilaisen, eli Hennan käsissä. Henna käy kirjan läpi, ennen kuin se lähtee eteenpäin kustantajille ja vastaa koko kirjan oikoluvusta).

KIRJAN TAKAKANSITEKSI:

”Voin pahoin, minua pelottaa, en ole taaskaan nukkunut koko viikonloppuna kunnolla.Istun keittiönpöydän äärellä ja syön aamupalaksi pohjaan palanutta puuroa. Samalla esitän sitä opitussa roolissa olevaa alistuvaa kilttiä tyttöä. Varon kokoajan, että en vain aiheuttaisi mitään, tai siis eihän minun edes tarvitse tehdä tai sanoa mitään kun olen jo valmiiksi tuomittu. Olen se kuriton kakara, joka ei osaa pitää suutaansa kiinni ja käyttäytyä. Kiitos krapulan, joka on taas kieroudellaan vanginnut ja ottanut valtaansa tämän kodin ilmapiirin.

Sen pienen hetken minä nukuin, kun äiti ja isäpuoleni eivät olleet kotona. Silloin he taas vaihteeksi viettivät, sitä yhteistä laatuaikaansa ja istuivat baarissa. Laatuajaksi he itse sitä nimittävät. Minun silmissäni siitä tosin on laatu kaukana, tämänkin totuuden olen tajunnut vasta nyt myöhemmin.

Tuo heidän kantabaarinsa on jo ulkoiselta olemukseltaankin niin rähjäinen ja tunkkainen. Enkä edes uskalla miettiä syvemmin sitä, mitä nuo lahoamispisteessä olevat vanhat puuseinät kätkevät sisäänsä. Tämän rakennuksen alkuperäistä väriä olenkin monesti miettinyt, laahustaessani valvotun yön jälkeen väsyneenä kouluun. Koulumatkani kulkee sen ohitse. Kai se vihreä on joskus ollut, myrkyn vihreä! Ei se muun värinen ole edes voinut olla. Koko paikkahan on yhdenlainen myrkkyluola!

Äiti ja isäpuoli palaavat aina reissultansa takaisin konttaamalla tai toisiaan vasten notkuen, eikä poliisiauton kyytikään heidän tapauksessaan vaihtoehdoista se oudoin ole. Näissä tapauksissa äiti on varmaan mennyt katsomaan naapurin Peraa suoraan silmiin ja isäpuolelle tämä on jo ollut liikaa. Ajatelkaa! Äiti on mennyt katsoman meidän seinänaapurissa asuvaa Peraa, joka hädintuskin pystyy enää edes kävelemään, haisee pahalle ja silmät ovat aina kiinni painuneena, kovasta humalatilasta johtuen.

Mietin monesti näinä iltoina, että kuka hullu oikeasti jaksaa katsoa, saati kuunnella viikonlopusta toiseen, sitä kun äiti vetää karaokessa sydämensä kyllyydestä ja naama pöhössä Aikuista naista! Äidillä on monesti jo tuossa vaiheessa kolmenpäivän ränni takana ja toissapäiväisillä meikeilläkin se siellä hilluu, kun ei jaksa käydä suihkussa. Silti sitä siellä kuulemma kehutaan ja kavereita riittää.Yritän olla itkemättä tai paremminkin märisemättä niin kuin isäpuoleni minulle aina ikävästi tiuskaisee, tuo tyttö se on oikea märisijä kun se ei mitään kestä! Näin se huutaa aina silloin kun sen toiseksi paras kaveri herra krapula on meillä kylässä. Paras kaveri ja se josta se oikeasti tykkää on herra nousuhumala. Välimuoto kavereita ei enää ole, silloin kun nämä tyypit eivät ole kylässä, isäpuoli makaa apaattisena sohvalla ja puhelee siitä kuinka elämässä kaikki on yhtä paskaa ja kiroilee muutenkin.

Saan itkuni tukahdutettua, eikä sitä kukaan onnekseni huomaa. Mitäpä sitä kyyneliään ulos päästämään, minä herkkä nahkainen kolmaspyörä, joka ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen.Onneksi minulla on jo peruskoulu loppumetreillä menossa ja pääsen ulos täältä.

Minä en valitse jatko-opiskelupaikkaani sen perusteella, mikä ala minua kiinnostaisi, vaan haen kaikkiin kouluihin, joissa vain on asuntola mahdollisuus. Ihan sama kaikelle muulle, kunhan pääsen vain pois täältä! Saan viimeinkin elämääni rauhan ja turvallisen olotilan, ilman vanhempieni riitoja, viinaa ja nyrkin iskuja.”

Sirpaleista koottu elämä kirjassa, seurataan Silja-tytön elämää lapsesta aikuisuuteen, alkoholin varjostamassa ja hallitsemassa elämässä.Kirja on fiktiota, mutta olen saanut alkoholisti perheissä eläneiltä ihmisiltä luettavakseni aitoja kokemuksia tämän kaltaisesta lapsuudesta. Kertojat pysyvät nimettöminä ja teksti on minun ajatusmaailmallani ja aitojen kokemuksien inspiroimana tehty.

Kiitos tanja mahtavasta aamupalaverista!

Tästä on hyvä taas jatkaa

❤

Hanna Maaria – Pieni pala elämää

https://www.facebook.com/PieniHetkiAjatuksille

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');
Hanna Maaria