<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1'); window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');

Onnellisuus ei ole sitä, että koti on viimeisen päälle hieno tai auton pitää olla pakasta vedetty, kyllä se on jotain ihan muuta!

Koin jokin aika sitten jotain, joka teki minuun todella syvän vaikutuksen. Olin kaksi vuorokautta rekan matkassa vänkärinä, sain kokea ja nähdä kaikenlaista ja nyt oikeasti tiedän, mitä on todellinen rauha ja hyvä olo.

Sen koin kaukana kaikesta, Lapin Kieringissä. Paikassa josta kauppaan lähtö ei ole aina itsestään selvyys. Matkaa sinne isolle kirkolle on kahdeksankymmentäkilometriä ja tie on mitä on, kapea ja täysin kelien armoilla. Kauhean tarkkaan kauppaan lähtöpäiviä ei kannata täällä edes suunnitella, varsinkaan talvella. Ei ole aura-auton ensimmäinen etappi, tämä syrjäinen paikka. Monellako meillä on omia kaupassa käynti kertoja talven aikana niin, että muistat jokaisen päivälleen. Täällä ne muistettiin ja montaakaan käynti kertaa se ei ollut.

Mitä siellä oli luonnon rauhan lisäksi?

Poroja ja lehmiä ja ne ovatkin näiden ihmisten tärkeä ja ainoa elinkeino. Ihan vaan välikommenttina, että en enään ihan hevillä valita maidon hinnasta! On muuten joka sentti tarpeen. Kävin ajatuksissani mielikuvitusmatkalla maidon mukana, miten se päätyy meidän elämään. Se arvokas työ joka täällä navetasa eläimien eteen tehdään ja siihen vielä maito-auton ajot syrjäkylään (sattuu yhtäaikaa vielä paikalle) ja muut jatko jalostukset. Unohtamatta eläinten ravinnon paikalle tuontia, jota rekallamme teimme, niin en voi muuta kuin arvostaa maitoa ja maitotuotteita seuraavan kerran kun niihin koskee.

Paikan ihmiset, ne ovat myös ihan oma lukunsa. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus jäi ikiajoiksi mieleen! Et lähde pois nälkäisenä ja kahvit on ihan kunnia asia vieraille keittää, eikä niitä todellakaan hetkessä hörpitty, rauhallista keskustelua tunti jos toinenkin.

💕

Jotenkin minusta tuntuu, että opin taas elämästä aika paljon ja jäin miettimään, että paljon olisi vielä heiltä opittavaakin. Kiireettömyys ja stressaamattomuus oli käsinkosketeltavaa. Niin hyvälle sen aistiminen tuntui, että voisin vaikka jäädä tänne pitemmäksikkin aikaa.

Mutta en voi, onneksi tämä hieno kokemus jäi mieleeni.

Heippa! Ja eiköhän me tavata vielä, sitä kovasti kyllä toivon.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');
Hanna Maaria