<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1'); window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');

Itsensä väärin näkeminen!

Onko tuo alla olevassa kuvassa oleva nainen lihava? Tarviiko sen kärsiä huonosta itsetunnosta?

EI! Ja kuvan nainen olen vielä kaiken lisäksi minä itse!

Kuva on otettu kuusivuotta sitten. Olimme mieheni kanssa häämatkalla Dominikaanisessa tasavallassa. Olin tuohon aikaan mielestäni normaalipainoinen, ainakin itse kun kuvaa nyt katson.

Olin tuohon aikaan jojo-laihduttaja, olin sitä ollut jo viimeiset kymmenenvuotta ja olin edelleen. Muistan kuinka kohta lihoin tuon kuvan oton jälkeen yli kymenenkiloa. Näin minulle aina kävi aikaisemmin, sain painoa pois ja ne tulivat jonkin ajan kuluttua taas takaisin.

Halusin kirjoittaa teille tämän blogin ja purkaa ajatuksiani, heti kun olin törmännyt näihin kuviin jokin päivä sitten. Ensin kauhistuin ja järkytyin, muistin heti miten tuohon aikaan soimasin itseäni myös tuon kokoisena. Olin tuon kuvan otto hetkellä omasta mielestäni lihava ja muistan kuinka tämä asia vaivasi minua tällä matkalla, koin oikeasti olevani ruma läski! Aika rumasti kirjoitettu, mutta näin se oli ja se kuvaa ajatusmaailmaani itsestäni tuolloin. Muistan kuinka jojo-laihdutus aikana aina silloinkin kun olin hoikemmassa kunnossa näin itseni väärin.

Tässä on toinen kuva siitä Hannasta, joka oli tuolloin omasta mielestään ruma ja lihava.

Tajusin jotain tärkeää näitä kuvia katsoessani eli sen, että miksi en enää tunne näin. Mahdan tällä hetkellä olla saman painoinen kuin tuossa kuvassa, tunnen itseni hyväksi, näen itseni hyväkuntoisena ja normaalin kokokoisena. Ennen kaikkea! Paino ei ole enää se mittari millä itseäni arvioin vaan hyvä olo ja vireystila.

Tajusin sen, että jojo-laihduttaessani en kerennyt tottua koskaan uuteen minääni. Tarkoitan tällä sitä, että päänuppihan tulee laihdutuksen perässä, niin kuin ruukataan sanoa ja tottahan se onkin. En koskaan kerennyt tajuta silloista tilaani, saati nähdä itseäni oikein.

Silloin kun aloitin tämän nykyisen onnistuneen elämäntapamuutokseni, en minä heti alussa nytkään itseäni positiivisesti nähnyt. Mutta kun aikaa kului, muutos pysyi ja meni aina vain parempaan päin, kerkesin tottua uuteen minääni. Toinen juttu miksi soimasin tuolloin itseäni johtui siitä, että sisälläni tiesin olevani syöksykierteessä ja tiesin, että painon alhaalla oleminen ei ole pysyvää, vaan kohta lähdetään taas raketin lailla ylös päin ja mieliala syöksyy myös kaiken mukana, mutta alaspäin. Toisin sanoen en luottanut itseeni ja toimintaani. Eikä ihme, sillä aikaisemmin laihdutuskeinoni, motivaationi ja odotukset tuloksista olivat epärealistiset.

Elämäntapamuutos ei ole minulle enää vain jokin hetkellinen projekti niin kuin ne ennen olivat, vaan tämä on loppuelämäni kestävä matka. Olen ollut tällä matkalla jo kaksivuotta. Olen itselleni todistanut, että pystyn muutokseen, eikä minun tarvitse enää pelätä palaamista entiseen huonovointiseen Hannaan. Liikunta tukee myös tätä ajatustani ja luottamusta tulevaan. Olen oikeasti hurahtanut liikuntaan ja se on elämässäni nyt niitä asioita, jota ilman en jaksaisi ja pystyisi elää.

Omalla kohdallani ainakin on niin, että liikunta ja terveellinen ruokavalio kulkee käsikädessä. Silloin kun liikun niin ruokailunikin on myös järkevää. On toki niitäkin hetkiä jolloin herkuttelen. Tässä kohden on myös tullut iso muutos ajatusmaailmaani. Ennen jos herkuttelin ja olin suunnitellut illalla vaikka kävelylenkkiä, en lähtenyt koska ajattelin, että ei minun kannata lähteä koska ratkesin herkutteluun. Ratkesin ja ei kannata!!Voi voi miten väärin olen ajatellut! Eli jos minä nykyään herkuttelen, niinkuin esimerkiksi tämän blogin kirjoituspäivänä tein, kävin silti suunnitellun seitsemänkilometrin kävelylenkin. Miksi olen herkuttelun antanut ennen estää liikkumistani, sitä en ymmärrä vieläkään, sillä herkutteluhan kuuluu välillä elämään ja niin kuuluu nykyään liikuntakin. Miksi antaisin näiden asioiden sulkea toisiaan pois, no en onneksi nykyään annakkaan!

Onneksi tässä kävi näin ja minä onnistuin! Autan ja haluan, että sinäkin onnistut. Se on mahdollista oikeilla ja realistisilla tavoitteilla, oikealla tavalla toteutettuna ja tuen merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa silloin kun niitä vaikeita hetkiä tulee! Olen ikuisesti kiitollinen viaEscalle, opin viimein miten teen terveellistäruokaa, unohtamatta elää ja sitä, että totaali kieltäytyminen ei kanna mihinkään.

ViaEscan muutosmatkaa ostaessasi koodilla hannamaaria, saat 10% alennuksen kaikista matkoista.

Seuraa matkaani! Paina tästä ja tule mukaan!

www.viaesca.com

Nautitaan elämästä ja muistetaan ainakin välillä elää hetkessä!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');
Hanna Maaria