<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1'); window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');

Erinlainen kiva Vappu! Krapulan koin vain sokerin takia ja hampaatkin tuli pestyä keskellä Ivalon kaatopaikkaa!

Olipa ihanan erinlainen Vappu! Nyt en halua antaa kuvaa, että poikkeusolot olisivat minulle jotenkin hyvä ja hyväksyttävä asia. Tämä minun ihanan erinlainen Vappu olisi toteutunut, vaikka meillä olisi ollut normaalitkin ajat. Toki se toi tähänkin hommaan omia haasteitaan ja ongelmia. Olin rekan kyydissä kaksi vuorokautta Vappu-aatosta alkaen, tämä surullinen ja suurta yhteistähuolta aiheuttava poikkeustila tuli tuollakin reissulla erittäin hyvin esille. Kohta kerron enemmän miten ja miksi. Silti nautin reissusta ajatuksella tässä ja nyt. Tämän taidon olen oppinut ja aion käyttää sitä tulevaisuudessakin paljon.

On vaan asioita joille emmme voi mitään, tämä korona-virus on hyvä esimerkki siitä, että se yllätti ja veti polvilleen koko maailman. Etenkin vaikeissa tilanteissa ja oloissa tämä tässä ja nyt hetkessä eläminen antaa voimia!

Korona ja hiljaisuus

Korona -viruksen aiheuttamat oikkeusolot näkyivät tuolla tien päällä rauhallisena liikenteenä, hiljaisina kaupunkeina ja kylinä. Ainoastaan yksi luvattoman suuri nuorisojoukko vilahti rekka-auton ikkunan ohi Vappu-aattona, muuten oli hiljaista ja tämä tuntui jotenkin todella oudolle, suorastaan jotenkin taianomaiselle, ihan kuin kaikki paikat olisivat olleet aavekaupunkeja ja kyliä. Huoltoasemat palvelivat rajoitetusti ja yllättävän moni niistäkin oli kiinni tai ainakin aukioloaikoja oli supistettu. Käytännössä tämä tarkoitti meille, luontoäidin tarjoamia wc-palveluja ja omien eväiden syöntiä, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen jouduimme turvautumaan myös valmiiseen ruokaan, jotta ei loppureisusta tarvitse ihan pelkällä munkilla ja leivällä elää 😀

Isolla autolla ei pysähdytäkkään ihan mihin vain ja paikat on harvassa joihin suosiolla edes pääsee. Ymmärrettävästi lapissa, jossa kiertelimme niitä on vielä harvemmassa muutenkin. Mietin itsekseni siinä vänkärinä istuessani, että aika yksipuoliseksi menee eväät nyt tällä ammattikunnalla ja jos ajattelee, että viikosta toiseen on näiden pelkistettyjen valmisruokien armoilla, niin ei hyvä heilu, ei ainakaan mielialaa nosta raskaan työn teon lomassa. Toki olen tehnyt tämän auton kuskille kotona ruokaa ja pistänyt sitä matkaankin, mutta rekan jääkaappia ei voi suuruudesta onnitella ja sinne pitäisi mahtua viikoksi yllättävänkin paljon tavaraa.

Sodankylässä koimme onnen ja ilon hetken, mahan kurniessa ja mielen hamutessa jotain lämmintä ja hyvää makua suuhun. Löysimme sieltä onneksemme yhden auki olevan huoltoaseman. Tämä ihana ja lämmin ruoka olikin sitten loppujen lopuksi Rolssin hampurilaisateria. Muuta sieltä ei saanut, keittiön toiminta oli supistettu minimiin. Hyvää se kuitenkin oli, en valittanut! Etenkin minulle, jolla näitä tämän kaltaisia ruokia tulee syötyä nykyään harvemmin.

Aamut olivat myös ihan oma lukunsa. Siinä missä ennen huoltoasemalla on saanut aamukahvin ja aamupalan lomassa lukea päivänlehden, nyt sitä ei kuitenkaan tehty, vaan otettiin kahvit ja sämpylät mukaan, käveltiin ohi nauhoilla eristettyjen pöytäryhmien ja mentiin seisomaan ulos kalustamattomalle kylmälle terassille. Sitten taas sisälle nopealle käynnille, jos vaikka halus luksusta ja posliinin päällä käydä istumassa 😀 Yksi eksoottisin kokemus ja muisto tällä reisulla minulle jäi hampaanpesutilanteestani. Empä ole koskaan ennen pessyt hampaitani keskellä kaatopaikkaa ja vielä Ivalossa! Muisto se on tämäkin, kuski teki kuormaa ja minä tein aamutoimiani 😀

Herkku Hanna

Vähän pitää avautua teille nyt, totuuden nimissäkin tästä minun Vapunajan herkuttelusta, joka oli osin pakollistakin, mutta paljon myös itse aiheutettua. Ei niitä karkkipusseja, sipsejä, simaa ja suklaalevyjä olis minunkaan pakko ollut tuhota, vaikka keksitysti tämän poikkeustilan nimissä! 😀 Kyllä ne tyhjenivät pussi toisensa jälkeen, minun omasta tahdostani ja mukaan otetut mandariinit kulkeutuivat takaisin kotiin, täysin laukun pohjalle hylättyinä ja unohdettuina, eli oli niitä eväitä kuitenkin niin, että osa jäi syömättäkin 😉

Jotain opin tästäkin Vapusta, en olisi ikinä voinut entiselle Hannalle sanoa herkuttelun jälkeen, että hyvä Hanna!!!! Nimittäin elämäntapamuutokseni on kestänyt jo niin kauan, että loppua kohden herkuttelun jatkuessa minulle tuli sellainen olo, että hyi mikä tunne ja olotila minulla on, tämän pitää loppua ja rupesin kaipaamaan sitä energistä ja hyvää oloa, joka minulla on nykyään hallitsevana osana elämässäni. Eli minulla ei ole enää pelkoa siitä, että en palaa takaisin nykyiseen tapaani syödä, sillä aivan varmasti palaan, niin hyvälle elämäni nykyään tuntuu!!!!

Entinen Hanna ei olisi palannut ruotuun ja monesti olinkin ollut ennen herkuttelukauttani jollakin ”ihme laihdutuskuurilla” ja nämä vaput, pääsiäiset, juhannukset ja joulut olivat niitä taitekohtia jolloin repesin ja jatkoin vain herkutteluani, vaikka arki tuli vastaan! Nyt elän ja herkuttelenkin kuten saatte tästäkin blogistani lukea, mutta nykyään terveellinen ruokavalio voittaa tuon huonomman ja se ei jää päälle!! Tässä on se juju miksi ViaEscalla pääsee lopullisesti eroon kiloistaan ja elämästä tulee oikeasti kevyempää, terveellisempää ja energisempää, unohtamatta välillä elää!!!! sopii minulle!

Nyt loppuun haluan julkaista kirjoitukseni, jossa tein huomioita rekkakuskien ammatista. Julkaisin tämän facebookissa ja se on kaikille rekkakuskeille suunnattu!!!

Ammattina Sankari!

Rekka-auto tulee meitä vastaan ja me katsomme, että siellä se tavara taas kulkee. Mennäänpä hytin sisälle. Täältä löytyy nappi jos toinenkin, iso ratti ja ehdottomasti se tärkein eli kuljettaja! Mitä nämä ammattina sankarityypit kokee ja näkee? Se on muuten todella paljon, sen olen taas tajunnut.

Se mihin kiinnitin jälleen kerran huomioni oli pikkuautojen hurjat ohitukset, huh sanon minä!Sain ikäväkseni todistaa myös yhden ulkomaisen puoliperävaunun ohituksen, joka oli todella hurja

😥

Olimme Lapissa, näkyvyys nolla, mutkaa ja mäkeä vastaan veti meistä ohi, ei tiennyt kukaan miten käy, meidän onneksi ei tullut ketään vastaan!!!

Täältä ylhäältä näkee tilanteet vielä paremmin ja minusta liiankin hyvin, etenkin sen mihin nämä tilanteet voivat johtaa. Siksi liiankin hyvin, että minä ainakin koen pelkoa näissä tilanteissa! Iso rekka alla ja ei puhuta pienistä painomääristä paljonko tällainen yhdistelmä painaa, eli suurta ei ole pelkästään se koko jonka silmillämme näemme, painot ovat monesti aivan omaa luokkaansa

Onneksi nyt on kesäkeli ja Jarmo on asiansa osaava kokenut kuljettaja, mutta en voi olla ajattelematta tilannetta talvella, ei varmasti ihan hevillä pysähdy tällainen vehje!Kuljettajan pitää olla ohjaamossa kokoajan valppaana ja ennakoida tilanteita, kaikki ympärillä oleva tapahtuu kovissa vauhdeissa, autoja menee ja tulee. On risteyksiä, ihmisiä ja niitä hurjia ohituksia. Kuljettajalla on suuri vastuu tästä isosta yhdistelmästä ja jos virheitä tulee niin jäljet ja vahingot ovat valitettavasti sen mukaiset.Seuraavan kerran kun kohtaan tuolla liikenteessä rekan niin varmasti taas ajattelen, että tavara liikkuu, mutta muistan myös samalla arvostaa suuresti näitä ammattina sankarityyppejä jotka siellä ratin takana on ja hallitsee vaikeatkin tilanteet!

💞

T:Monta kokemusta rikkaampi vänkäri

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

<!-- Global site tag (gtag.js) - Google Analytics --> window.dataLayer = window.dataLayer || []; function gtag(){dataLayer.push(arguments);} gtag('js', new Date()); gtag('config', 'UA-148747483-1');
Hanna Maaria